Hei
Minä olen Sirkku, kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti – sekä koirien ja akvaariokalojen ”mamma”. Töissä en enää ole, mutta kyllä tekemistä riittää vanhassa talossa ja puutarhassa sillä lailla mukavasti että sohvalle ei tule jämähdettyä. Se tässä vapaaherrattaren elämässä on kuitenkin mukavaa, että voi tehdä mitä tahtoo ja milloin tahtoo. Eikä ruuan laittokaan enää ole sitä ”kiireesti sapuskaa koko perheelle siihen mennessä tai sitä ennen” -meininkiä. Totaalinen ilo ruuan laittamiseen on palannut elämääni. Ja toivotetaan tervetulleeksi.
Sain yhdeltä tyttäristäni alkuvuodesta 2017 uuden, kohtalaisen hyvän järjestelmäkameran ja kuvattuani tarpeeksi perheen koiria ja kaloja, siirryin ruokiin. Hyvää ruokaa olen aina osannut laittaa, mutta nyt olin aivan uuden haasteen edessä: miten asetella annos lautaselle kauniisti ja miten ottaa siitä hyviä kuvia. Tässä huushollissa on aina ollut tapana laittaa kaikki syötävä pöytään tarjolle ja kukin ottaa mitä tykkää ja kuinka paljon tykkää – eli annoksien visuaalisuutta lautasella ei ole sen kummemmin tullut mietittyä. Pitopöytä notkuu jatkossakin, mutta jokaisesta ruuasta yritän ennen omaa syömistäni saada kelpoisia kuvia.
Joskus kuvat onnistuvat nappiin, joskus taas eivät. Tämä lienee jokaisen valokuvausta harrastavan arkipäivää. Vaan mitäpä siitä, jos aina ei onnistukaan: tällä kertaa sain vain herkullisen aterian – seuraavalla kerralla saatan saada sekä herkullisen aterian että loistavan valokuvan.
Nuorimmaiseni noiden onnistuneiden otosten tuloksena tuli suosittelleeksi, että minun kannattaisi ruveta pitämään blogia. Aluksi ajatus vähän oudoksutti, mutta vähitellen aloin lämmetä idealle ja tässä sitä nyt ollaan, tuoreen blogin onnellisena omistajana. Ja olen kertakaikkiaan innoissani!
Nimiä pohdiskelin pitkään. Aina, kun löysin mielestäni hauskan nimen, se olikin jo jollakin toisella käytössä. Ruokasirkusta sitten napsahti ihan kohdilleen: ruoka tosiaan tulee Sirkulta, ideat lähtöisin Sirkusta ja toisinaan on koko ruuan laitto ja kuvaaminen yhtä sirkusta – erityisesti silloin kun valmistelee juhla-ateriaa isolle joukolle ja käsiä tarvittaisiin kahta enemmän ja niistä kahdestakin kaksi on kesken kaiken kiinni kamerassa.
Helppoa, hauskaa, herkullista: siihen se kiteytyy koko ruuanlaittamiseni ideologia. Resepteistä löytyy äidiltä ja isoäidiltä opittuja taitoja, elämänkulussa mukaan tarttuneita ja mieleenjääneitä makuja, keittokirjoihin uppoutumista sekä sieltä löytyneiden herkkujen kokeilua ja niiden muunnelmia – ja totta kai myös ihan omien tuumailujen tuloksia.
Maukkaita hetkiä lukijoilleni, viihtykää hetki seurassani.
Kommentit ovat aina enemmän kuin tervetulleita: niin risut kuin ruusut.