Aikoinaan pyttipannua tehtiin erityisesti siksi, että vähällä rahalla sai ruokaa isollekin joukolle – siksi sitä varmaan omassa lapsuudenkodissani suurelle perheelle usein laitettiin. Edullinen ruoka se on edelleenkin, mutta nykyään kuitenkin varsin arvostettu ruokalaji, jota voi tilata ravintola-annoksinakin.
Yksi tyttäristäni sanoi maistaessaan tätä ensimmäistä kertaa: “Parasta parsakaalia ikinä!”. Olen muuten aivan samaa mieltä.
Ajvar-kastike sopii erinomaisesti lihan tai kanan kanssa syötäväksi – tai sitten sen voi vain lusikoida suoraan purkista, kuten mieheni teki.
Porsaanpotka on halpaa, mutta herkullista popsittavaa. Ja mikäpä sen kylkeen paremmin sopisi kuin hapankaali.
Pieni aurinko lautasella – iloa niin silmille kuin makuhermoillekin.
Edellisestä blogikirjoituksestani on jo jonkin verran aikaa ehtinyt vierähtää. Ensinnäkin Suomessa oli poikkeuksellisen kuuma kesä…
Uunilohi on varsin herkullista, vaikkei sitä muutoin kuin suolalla ja pippurilla maustaisi. Teriyakilohi on kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua perinteisen uunilohen rinnalle. Lohen kevyt suolaisuus ja teriyakikastikkeen makeus sopivat oivallisesti yhteen.
Vuosien saatossa tähän pataan on pikkuhiljaa ilmestynyt lisää erilaisia ainesosia. Tällä hetkellä se joka tapauksessa lienee siinä muodossa, etten sitä enää mihinkään taida muuttaa, vaan nautin sen täydellisen herkullisesta mausta täysin siemauksin.
Naudan sisäfilepihvi, sitruunalla maustettu pinaattikastike, punasipulista ja kurkusta tehty salaatti sekä kiivihedelmäviipaleet terästettynä valkosipulilla ja kapriksilla. Tarvinneeko muuta sanoakaan: hyvää kuin mikä!
