Toinen osa keittiötarinoitten
sarjaan: aina sattuu ja tapahtuu!
Kategoria: Blogi
Yksikään kokki tuskin on täysin ilman kommelluksia selvinnyt, jotkut vain onnistuvat keräämään isomman kokoelman pieleen menneitä tai muuten vain hullunkurisia sattumuksia.
Vanha suomalainen sanonta “hiljaa hyvä tulee” nousee väistämättä mieleen, kun aloittaa haudutuspadalla ruuan laittamisen. Ruuan hauduttaminen matalalla lämmöllä on ikivanha perinne, johon sähköllä toimiva haudutuspata on tuonut uuden ja ruuanlaittoa helpottavan ulottuvuuden.
Jääkaapin uumeniin jää helposti kaikenlaista puolittain käytettyjä elintarvikkeita ja ruuantähteitä, joita ei kuitenkaan ilman muuta…
Ulkoisessa käytössä on kookosöljy tullut testattua. Mutta syötäväksi en tähän mennessä sitä oikein ole mieltänyt, vaikka ehkä olisi pitänytkin. Oppia ikä kaikki!
Isoäitini ja äitini olivat lähtöisin Karjalasta ja sieltä evakkoina muualle Suomeen muuttaneiden mukana ovat myös sienet tulleet moneen suomalaiseen ruokapöytään… tosin varsin monen ennakkoluulon kautta (syöttekö te tosiaan lehmien ruokaa?).
Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen. Alla ruohomatto, päällä lehtikatto, hirsiseinä vihreä ja…
joskin varisn terveellisen sellaisen. Tämä ”terveysjuoma” maistui alkuun mielestäni aivan kamalalle, mutta nyt sen makuun on tottunut ja suorastaan pidän siitä.
Tänään vihdoin koitti se suuri päivä, jolloin tästä minun ikiomasta ruokablogistani on tehty julkinen ja suurella jännityksellä jään odottamaan, minkälaisen vastaanoton tulen saamaan.
