Olipa kerran kauan, kauan sitten eines nimeltään Saarioisen lihaperunasoselaatikko. Se ilmestyi varsin usein meidän perheen ruokapöytään, koska se oli lasten mielestä ihan parasta ruokaa ja omasta mielestänikin varsin maukasta. Lisäksi kiireisenä, työssäkäyvänä perheenäitinä sen valmistaminen oli niin tavattoman helppoa.
Sitten koitti aika, että lapset pesästä lennähtivät ja kyseinen eines unohtui tyystin itsetehtyjen aterioiden myötä. Ruokana se löysi tiensä takaisin, kun aloitin ruokablogia pitämään, mutta ei eineksenä, sillä eihän blogia ruuan valmistamisesta voi pitää, jos tarjolle laittaa ruokia, joita ei itse viitsi edes tehdä.
Eikä ruokapäivitystä perunasoselaatikosta olisi blogissakaan koskaan tullut näkyviin, ellei tyttäreni olisi kertonut tekevänsä tuon laatikon ihan itse ja sanonut sen olevan parempaa kuin Saarioisten. Vähän vaikea oli uskoa! Tytär toisti sanomansa ja käski ihmeessä kokeilemaan. Ja minä kokeilin.
Mitäpä olin mieltä? Pakko on myöntää, että en ole koskaan syönyt niin hyvää lihaperunasoselaatikkoa ja sen jälkeen olen itse valmistanut, jos on ruvennut mieli tekemään.
Tänä vuonna oli päivä kaupassa, jolloin en keksinyt, en jaksanut enkä ehtinyt ajatella mitään suuremmin aikaa vaativaa ja siksipä seisoin eineshyllyjen edessä arpomassa, mitä sitä yksin asuva ihminen itselleen tuosta suuresta valikoimasta itselleen ruuaksi laittaisi. Katse osui Saarioisten laatikkoon, mieli herätteli muiston siitä, että se on joskus maistunut oikein hyvältä. Yksi laatikollinen lähti mukaan kokeiltavaksi.
Pettymys oli suuri. Aika ja hyvät laatikot olivat tehneet tehtävänsä. Ruoka oli niin tylsän makuista, että vähän närkin ja loppu meni koirille – niiden suureksi iloksi.
Nyt taas pitkästä aikaa tein itse. Olisin voinut kertaistumalla lappoa koko kulhollisen, vaan vatsan rajat tulivat vastaan. Sain kulhollisesta kolme ateriaa, jotka eivät uudelleen lämmittämisestä vähääkään kärsineet. Pakkaseen en ehtinyt laitaa ja luulisinpa että seuraavaa valmistuskertaa tarvitse odotella. Täydellistä HHH-ruokaa: helppoa, halpaa ja herkullista!
ANNOS: 3 hengelle
VALMISTUSAIKA: reilu tunti
AINEKSET:
- 6 suurta tai 8 keskikokoista perunaa
- 300gr sika/nauta jauhelihaa
- 1 pieni keltasipuli
- 1 dl maitoa
- 2dl kermaa
- reilu nokare voita
- suolaa, valkopippuria, paprikajauhetta
- 1/2 tl muskottipähkinää
- 1/2-1 tl aromisuolaa
Lämmitä uuni 220°:een.
Kuori ja pilko perunat (mitä pienemmät palat, sitä nopeammin kypsiä) ja laita kiehumaan väljään veteen. Lisää keitinveteen teelusikallinen suolaa.
Perunoiden kiehuessa voit valmistaa jauhelihan: kuori ja pilko sipuli, kuullota hetki kuumalla pannulla. Lisää jauheliha ja sekoita sipulin kanssa. Mausta suolalla, valkopippurilla ja paprikajauhella. Paista kunnes lihan on kypsää ja jätä odottamaan.
Kun perunat ovat täysin kypsiä, tee muusi ihan normaaliin tapaan, mutta vähemmällä maidolla. Eli jätä paksummaksi. Lisää iso nokare voita ja suolaa vain hiukan, koska liha on jo suolattua ja joukkoon tulee vielä aromisuolaakin. Ripaus muskottia sekaan. Sekoita hyvin.
Sekoita kermaan noin ½ teelusikallista aromisuolaa ja kaada seos muusin joukkoon. Sekoita hyvin. Lisää jauheliha ja sekoita hyvin. Maista vielä suolaisuus ja lisää tarpeen mukaan.
Kaada voideltuun vuokaan ja anna paistua reilu puoli tuntia tai kunnes pinnalla on kaunis ruskistunut kuori.
agit: liheperunasoselaatikko lihaperunalaatikko lihaperunamuhennoslaatikko laatikkoruuat peruna jauheli
Ruokasirkusta 