Nakit ja ranskalaiset

Edellisessä blogikirjoituksessani totesin, että sitä edellisestä kirjoituksesta oli jokunen tovi ehtinyt vierähtää. Siinä kirjoitusten välissä mennyt noin neljä kuukautta. Nyt meinasin aloittaa tämänkertaisen kirjoitelmani sanoin: edellisestä blogikirjoituksestani… jne. Ja sain todeta, että olihan sitä aikaa vierähtänyt enemmän kuin muutama tovi – suunnilleen puolitoista vuotta.

Mihin aika oikein katoaa? En oikein pysty edes käsittämään, että toista vuotta voi kulua ja mielestäni muutama tovi mennyt. Toisaalta elämässäni on tapahtunut niin paljon muutoksia ja mullistuksia, ettei olen lainkaan outoa tällainen yhtäkkinen ajantajun häviäminen.

En noita muutoksia tässä käy erityisesti purkamaan, mutta yksi oleellinen asia täytyy kuitenkinmainita, koska se kuitenkin vaikuttaa mitä suurimassa määrin nimenomaan ruokablogin ylläpitämiseen. Vuosi sitten helmikuussa avomieheni muutti pois ja tilalle tuli tyttäreni avopuolisoineen yläkertaa asuttamaan. Heidän täällä viettämänsä aika jäi kuitenkin reiluun puoleen vuoteen, kun molemmat lähtivät omille poluilleen.

Nyt minä sitten neljän mopsini kanssa yritän parhaani mukaan täyttää tätä 145 neliöistä tölliä. Itse asiassa nautin suuresti omasta rauhastani, omasta hyvästä seurastani, pienten mopsien lempeästä läsnäolosta, hykkerryttävän tyhjistä kaapeista ja komeroista sekä mahdollisuudesta täysin keskittyä omiin harrastuksiini. Ruuanlaitto on aina ollut yksi intohimoni kohde, mutta se on kyllä nyt valitettavasti jäänyt vähemmälle. Tämä taas tulee vaikuttamaan siihen, miten ruokablogiini ilmestyy uusia reseptejä. Vaikka ruuanlaitto on hauskaa, niin minulle sen syöminen on kuitenkin erityisesti sosiaalinen tapahtuma. Kun olen yksin, en vain mitenkään viitsi nähdä vaivaa herkullisten kokonaisuuksien luomiseen, vaan mieluummin istahdan TV:n ääreen syömään vaikkapa pelkät nakit ja ranskalaiset.

Asiasta toiseen. Jossakin vaiheessa viime vuonna tulin siihen tulokseen, ettei englanninkielisestä sivustosta kannata maksaa pelkän ulkoasun takia, joten sanoin palvelun irti ja tyydyin ilmaisversioon. Kauaa en näemmä sitä jaksanut katsoa, yhtään silmää miellyttävää vaihtoehtoa kun ei ollut tarjolla. Nyt on sitten taas uusittu sopimus ja sivut minua miellyttävät – tosin täsmälleen suomenkielisen version kaltaista ei enää pystynyt luomaan.

Siinä samalla innostuin käymään läpi vanhoja postauksia, erityisesti kuvia. Lightroomin tarjoamia mahdollisuuksia kuvien muokkaamisen minulla ei ollut, kun aloin blogia kirjoittelemaan ja siihen valokuvia ottamaan ja se kyllä näkyi lopputuloksessa. Nyt olen käynyt läpi jokaisen kuvan, poistanut sivuilta, käyttänyt Lightroomissa ja ladannut takaisin. Muutamista huonolta näyttäneistä otoksista kehkeytyi vallan huippukuvia, joitakin ei taas edes kunnon kuvankäsittelyohjelma pystynyt korjaamaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kuvasto on tällä hetkellä suhteellisen hyvä eikä yhtään harmita, että kymmeniä tunteja olen korjausoperaatioon käyttänyt. Tästä on hyvä jatkaa…

Onneksi minulla vielä on varastossa melkoinen määrä julkaisemattomia reseptejä, joita postailla. Toivon mukaan kesä, kesäillat ja aterioita nauttimaan saapuva perhe poikivat lisää materiaalia. En aio teitä pelkillä makkaraperunoilla piinata.

Kesää odotellessa,

Sirkku

P.S. Hups! Vaan kuinkas sitten kävikään: englanninkielisen sivuston ulkoasu miellytti niin, että nyt ovat suomalaisetkin samassa muotissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s