Vaikka tämä onkin ruokablogi, niin ajattelin silti kirjoittaa vähän runoudesta. Runot ovat ”ruokaa”, terveellistä tarjottavaa mielelle ja kuvineen myös silmille. Kirjaimet ovat ainesosat, joista sanoja solmitaan. Sanat muodostavat pöydän kattauksen ja valmiit runot ovat kuin herkullinen ateria. Makuvivahteet jokainen kokee ja tulkitsee omalla tavallaan.
Tyttäreni ja minun yhteinen esikoisteos Siivet Rypyssä saapui painosta joulukuun puolivälissä. Ja voi kuinka painotuore kirja tuoksuukaan hyvälle kuin vastapaistettu pulla. Tuoksut ovat aina olleet minulle tärkeitä, niin ruuanlaitossa kuin kaikessa muussakin – lapsuudesta asti olen kulkenut nenä edellä haistellen elämää.
Kaikkia koetelleen pandemian jälkeen alkaa elämä voittaa, valoa on näkyvissä niin itseni sisällä kuin myös ympäröivässä maailmassa – eikä pelkästään kevään tulon lähestymisen vuoksi. Pelot väistyvät, tilaa uusille asioille ja uusille ajatuksille löytyy. Kirjan myynti on mukavassa alussa, mutta keinoja vielä kattavampaan menekkiin on ruvettava harkitsemaan.
Nämä runot ovat asuneet pöytälaatikossa jo vuosikausia, vanhimmat jopa pari vuosikymmentä. Sieltä ne aika ajoin ovat kuiskailleet ja huhuilleet, halunneet tulla kuulluiksi ja muistetuiksi. Olen tuon aika suuren paperipinon monesti ottanut esiin ja miettinyt, mitä sillä tekisin. Ja yhtä monesti olen sen ollut jo repimässä ja roskiin heittämässä, täytenä turhakkeena. Kiltisti kuitenkin aina takaisin laatikkoon laittanut ajatellen, että ehkä vielä joskus…
Se “joskus” koitti, kun tuli tyttäreni kanssa puhetta kuvakirjan tekemisestä. Tuolloin kysyin häneltä, että mahtaisiko runojeni kuvittaminen kiinnostaa. Vastaus oli myönteinen, vaikka tytär epäilikin, ettei mitään runoista ymmärtäisi. No, yllättäen ne sytyttivätkin melkoisia inspiraation lähteitä ja tuloksena syntyi oivaltava ja loistava kuvitus. Olin haltioissani.
Alun perin runoja oli yli sata. Kuvitus asetti kuitenkin rajat myös kirjaan otettavien runojen määrälle. Samoin budjetti. Osan aihepiiri oli niin erilainen, etteivät ne edes olisi sopineet eheän kokonaisuuden sisään.
Lopullinen teos on 95-sivuinen ja lähes jokaiseen runoon liittyy oma kuvansa.
Niin unelmasta tuli lopulta totta. Runot ovat kansien välissä upeine kuvineen. Mielenkiintoista oli jo kokoelman työstämisvaiheessa se, että tyttäreni oli valmiiksi – vuosia aikaisemmin – maalannut teoksia, jotka olivat kuin suoraan johonkin tiettyyn runoon tehtyjä. Ikään kuin hän olisi etukäteen tiennyt niiden tulevan tarkoituksen, vaikka hän ei tuossa vaiheessa ollut lukenut ensimmäistäkään runoistani.
Kirjan teemana on ensisijaisesti kaksi elämäni merkittävintä parisuhdetta kipuineen ja onnen hetkineen. Eroineen ja kaipauksineen, pimeine tuskineen. Ihan yhtä lailla kirja kuitenkin sisältää tarinan mistä tahansa tilanteesta, jossa elämästä katoaa valo, tarinan kadonneen valon etsimisestä ja löytämisestä. Ihan kuinka kukin sen haluaa lukea ja ymmärtää. Polku on avattu ajatusten lentää.
Sirkku Ulvi & Katri Lumikari: Siivet rypyssä
kovakantinen, sidottu, 95 s.
hinta 28,00 euroa
Huom! Ajalla 1.2.2022-15.3.2022 kirjan saa ilman toimituskuluja.
Kirja on tilattavissa sähköpostiosoitteella: sirkat.kirjat@gmail.com
Tags: kirjat kirjallisuus runous runot kuvataide
Ruokasirkusta 