Olipa kerran kauan, kauan sitten eines nimeltään Saarioisen lihaperunasoselaatikko. Se ilmestyi varsin usein meidän perheen ruokapöytään, koska se oli lasten mielestä ihan parasta ruokaa ja omasta mielestänikin varsin maukasta. Lisäksi kiireisenä, työssäkäyvänä perheenäitinä sen valmistaminen oli niin tavattoman helppoa.
Sitten koitti aika, että lapset pesästä lennähtivät ja kyseinen eines unohtui tyystin itsetehtyjen aterioiden myötä. Ruokana se löysi tiensä takaisin, kun aloitin ruokablogia pitämään, mutta ei eineksenä, sillä eihän blogia ruuan valmistamisesta voi pitää, jos tarjolle laittaa ruokia, joita ei itse viitsi edes tehdä.
Eikä ruokapäivitystä perunasoselaatikosta olisi blogissakaan koskaan tullut näkyviin, ellei tyttäreni olisi kertonut tekevänsä tuon laatikon ihan itse ja sanonut sen olevan parempaa kuin Saarioisten. Vähän vaikea oli uskoa! Tytär toisti sanomansa ja käski ihmeessä kokeilemaan. Ja minä kokeilin. Jatka lukemista
Ruokasirkusta 