Maailmassa on ollut ja on edelleen valtavan paljon ruokia, joita en ole ehtinyt tai halunnut maistaa. Maailmassa on myös valtavan paljon ruokia, joista en ole koskaan kuullut ja joista en ehkä koskaan tule kuulemaankaan. Maailmassa on valtavan paljon ruokia, joihin ehkä vielä haluaisin tutustua tai joidenka tekemistä ehdottomasti haluaisin kokeilla.
Ennakkoluulot istuvat tiukassa – monet ehkä koko lopun elämääni – mutta ihmeesti niistäkin pääsee, kun vain uskaltaa maistaa. Tosin, se on pakko sanoa, on myös ruokia, joita olen maistanut ja joista en sen maistamisen jälkeenkään ole pitänyt. Sen kuitenkin uskallan sanoa jo nyt, että minkäänlaisia toukkia tai hyönteisiä ei lautasellani tule ikinä näkymään. En myöskään ole suuremmin innostunut näistä uusista villityksistä, kuten esimerkiksi nyhtökaurasta tai sirkkaleivästä. Nyhtökaura lienee tullut tavallaan korvaamaan lihaa erilaisissa ruuissa, mutta minäpä varmasti tulen aina syömään lihan lihana. Sirkkaleivän tarkoitusta en edes oikein ymmärrä, kyllä leipä on leipää, kun sen viljasta tekee – riittävästi on kestämistä siinäkin, että gluteenittoman ruokavalion myötä on pitänyt kokonaan luopua ruisleivästä.
Etanoiden syömiseen olen saanut pysyvän kammon heti ensimmäisen yritykseni jälkeen. Kiinalaisessa ravintolassa tarjottu etana oli valkosipulikastikkeessa uiskenteleva, valtavan suuri möllykkä, joka suunnilleen sanoi “pong”, kun tökkäsin siihen syömäpuikolla. En voinut sitä syödä, enkä olen sen jälkeen edes uskaltanut kokeilla. Toinen epämiellyttävä kokemus liittyy kokonaisina grillattuihin kalmareihin: ruokailu sujui hyvin, kunnes menin kääntämään yhden kalmarin nurinpäin ja kaikki pienet imukupit lonkeroissa sekä suu keskellä otusta olivat niin kammottavan näköisiä, että kyseinen kalmari lennähti aidan vieressä odottavan kulkukoiran suuhun ja syömättä jäivät kaikki loputkin. Ja olen aivan varma, että osteriin en edes uskaltaisi koskea.
Tämän ruokablogin pitämisen myötä on ollut ihan itsestään selvää, että saadakseeni riittävästi vaihtelua ateriakokonaisuuksiin, on myös uskallettava rohkeasti ja reippaasti kokeilla uusia ruokia ja raaka-aineita, joista niitä valmistetaan. Kampasimpukat ovat yksi niistä – aikaisemmin olen niitä vain epäluuloisesti katsellut kaupan kalatiskillä, mutta pieneen mieleenikään ei ole tullut niistä ostaa. Erilaisia ruokia netissä selatessani olen sittemmin törmännyt moneen herkullisin kuvin koristeltuun ohjeeseen kampasimpukoiden valmistamisesta, joten pakkohan niitäkin oli ostaa, kun silmään sattuivat kaupan tiskissä. Nyt on tehty jo useampaan kertaan erilaisin maustein ja pakko on myöntää, että hyviähän nuo ovat kuin mitkä!
Simpukoiden kanssa tarjoillun kehnäsienirisoton valmistusohje löytyy täältä.
ANNOS: 2 hengelle
VALMISTUSAIKA: 10 minuuttia
AINEKSET:
- 14 kpl kampasimpukoita
- oliivi- tai seesamöljyä
- reilu nokare voita
- suolaa maun mukaan
- mustapippuria maun mukaan
- 1 rkl sitruunamehua
- kourallinen tuoretta silputtua persiljaa
- 1 rkl tuoretta hienonnettua tilliä
- 3-4 valkosipulin kynttä
Huuhtele ja kuivaa simpukat varovasti. Suolaa kevyesti hieman ennen paistamista.
Lämmitä riittävän kokoinen paistinpannu keskilämpöiseksi. Lisää pannuun ensin öljy ja voi. Kun voi/öljyseos on lämmennyt, sekoita joukkoon valkosipuli, sitruunamehu sekä yrtit ja laita kampasimpukat paistumaan.
Kun simpukat ovat toiselta puoleltaan kauniin ruskeiksi paistuneita, käännä ja lisää joukkoon suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Älä paista simpukoita liian kauan, etteivät muutu kumimaisiksi – korkeintaan kaksi minuuttia kummaltakin puolelta.
Tarjoile esimerkiksi arborioriisin kera. Paistolientä voi hyvin käyttää riisinkin mausteena, simpukat suorastaan vaativat sitä ennen tarjolle asettamista.
kampasimpukat simpukat valkosipulikastikkeessa
Ruokasirkusta 