Pieniä tarinoita keittiöstä Osa 3.

Pieniä tarinoita keittiöstä Osa 3.

Perunoiden keittämisen jalo taito

Luulisi, että perunoiden keittäminen on ruuanlaitossa se kaikkein yksinkertaisin osa? Vai oliko se sittenkin pelkän veden keittäminen? No, joka tapauksessa, minä olen perunoita jo vuosikymmeniä keittänyt, kuorineen ja ilman, kokonaisina ja lohkoina, eikä koskaan ennen viime vuotta ole mitään ongelmia ilmennyt.

Ikä ei tule yksin, kuten vanha sanonta kuuluu. Eikä se tarkoita pelkästään sitä, että tämä ulkoinen kuori muuttaa muotoaan vuosi vuodelta pienemmäksi ja kurttuisemmaksi – se tarkoittaa myös sitä, että muisti tahtoo pätkiä milloin vähemmän, milloin enemmän. Hajamielinen olen toki ollut ikäni kaiken, johtuen ehkä siitä, että en ikinä oikein ole malttanut pysähtyä minkään asian ääreen, vaan multitaskannut tehtävästä toiseen alituisessa liikkeessä. -Jatka lukemista>

Sateisen kesän muistoja

Sateisen kesän muistoja

Joulukuu 2023. Takana monta todella kovaa pakkaspäivää, jotka ovat aika lailla pakottaneet minut ja koirat pysyttelemään sisällä. Olohuoneen uuni levittää lempeätä lämpöä ja siinä sukkia neuloessa ajatukset palaavat viime kesään sekä siihen, etten ole tänne blogiin muistanut aikapäiviin mitään kirjoittaa – viimeisin tuotos näyttää olevan helmikuulta 2022.  Jatka lukemista

Silmän ja mielen ruokaa

Silmän ja mielen ruokaa

Vaikka tämä onkin ruokablogi, niin ajattelin silti kirjoittaa vähän runoudesta. Runot ovat ”ruokaa”, terveellistä tarjottavaa mielelle ja kuvineen myös silmille. Kirjaimet ovat ainesosat, joista sanoja solmitaan. Sanat muodostavat pöydän kattauksen  ja valmiit runot ovat kuin herkullinen ateria. Makuvivahteet jokainen kokee ja tulkitsee omalla tavallaan. Jatka lukemista

Nakit ja ranskalaiset

Nakit ja ranskalaiset

Edellisessä blogikirjoituksessani totesin, että sitä edellisestä kirjoituksesta oli jokunen tovi ehtinyt vierähtää. Siinä kirjoitusten välissä mennyt noin neljä kuukautta. Nyt meinasin aloittaa tämänkertaisen kirjoitelmani sanoin: edellisestä blogikirjoituksestani… jne. Ja sain todeta, että olihan sitä aikaa vierähtänyt enemmän kuin muutama tovi – suunnilleen puolitoista vuotta. jatka lukemista

Valokuvaamisen sietämätön vaikeus

Valokuvaamisen sietämätön vaikeus

Jonkin verran aikaa on valitettavasti ehtinyt vierähtää siitä, kun viimeksi olen tänne blogiin jotakin kirjoittanut. Ensinnäkin Suomessa oli poikkeuksellisen kuuma kesä ja koska en itse oikein tuollaista hellettä kestä, taisivat aivotkin olla narikassa koko kesän. Syksy puolestaan on saapunut monenlaisin kiirein enkä siksi ole ehtinyt ruokajuttujen lisäksi juuri muuta lisäilemään ja tämän kirjoittaminen on venynyt venymästä päästyään. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. jatka lukemista

Pieniä tarinoita keittiöstä, osa 2.

Pieniä tarinoita keittiöstä, osa 2.

Kuvassa tilanne, joka varmasti on tuttu yhdelle jos toisellekin keittiössä isoa päivällistä valmistavalle. Kyseessä hetki, jolloin tuntuu siltä, että kokilla pitäisi olla vähintään neljä kättä kahden sijasta ja jolloin tuntuu siltä, että tekisi mieli heittää homma sikseen ja karata keittiössä. jatka lukemista